Helposti sitä unohtaa itsensä, vetäytyy
nurkkaan muiden tanssiessa keskilattialla.
Helppoa on sukeltaa varjoihin ja jäädä sinne.
Hiljalleen vuodet kutovat seittiverhon silmien
eteen,
tomu käy taloksi hartioille.
Miten otetaan kadotettu aika takaisin,
miten palataan varjomaailmasta aurinkopoluille?
Askeleella se alkaa, pienelläkin.
Kunhan se on eteenpäin.