Tänään olen vierailla taajuuksilla,
teen havaintoja, joita ei tarvitse tehdä.
Kukkapenkkiin viskattu valo välkkyy tuskallisesti, eikä missään näy kärsimykselle lopettajaa tai edes vierihoitajaa.
Pimeys nielaisee mustiin pukeutuneet ihmiset,
Maahan on unohdettu yksinäinen sormikas.
Lehdettömät oksat kurkottavat kohti ja juuri tänä rajattomana päivänä, tämä kaikki voisi tarkoittaa jotain.
Huominen on taivaalle kirjoitettu lupaus.
Ei sen enempää,
ei vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti